Pentuilua

Olin etsinyt tietoa ja penkonut netin uumenia puolisen vuotta aiheesta italianvinttikoira. Pentueita tuli ja meni, mutta jostain syystä huomioni kiinnittyi kesäkuun alussa syntyneeseen mustavalkoiseen pentueeseen. Pennut olivat vielä suhteellisen lähellä (vain parin tunnin ajomatkan päässä), joten otin kasvattajaan yhteyttä varovaisen toiveikkaasti ja suostuttelin äitini mukaan katsomaan pentuja. Pennut taisivat olla noin 4 viikon ikäisiä käydessämme niitä katsomassa. Pieniä marsun kaltaisia otuksia, joilla oli jo kuitenkin silmät auenneet. Ei niille oikein osannut muuta tehdä, kuin katsella silmät pyöreinä. Olivat ne aika riiviöitä, kokoajan kiusaamassa ja puremassa toisiaan.

Kotona pentua-asiasta kiisteltiin. Äiti ei olisi uskaltanut ottaa riskiä allergian takia, mutta jotenkin sain hänet sitten suostuteltua ja pääsimme yhteisymmärrykseen. Olin kuitenkin muuttamassa kotoa reilu vuoden päästä ja koira lähtisi silloin mukaani. Lupasin kyllä muuttaa aiemminkin jos koirasta tulisi allergiaa, kuka nyt sellaisesta kääryleestä haluaisi enää luopua kerran sellaisen saatuaan. Lopulta meille päätyi pieni musta urospentu, joka sai nimekseen Lenni. En voi kyllä sanoin kuvailla sitä jännitystä ja odotusta, kun pennun tulo varmistui ja olimme sitä lähdössä hakemaan. Reipas pentu, vaikka olisi tainnut kyllä mieluummin jäädä äitinsä ja sisarustensa luokse. Ajomatkan se nukkui nätisti, ja kerran pysähdyimme eräälle huoltoasemalle hengähtämään. Lenni tuijotti ympärilleen ihmeissään ja eräs ohikulkeva isä totesi lapselleen "voi katso mikä kissanpentu tuolla on!" No, siltähän se suurimmaksi osaksi näyttikin..

Alla olevat pentukuvat ovat kasvattajan ottamia.

Lenni 2vko

Lenni 4vko

Lenni 6vko

© Matleena Sipilä

Vihdoin pentu mukana ja matkalla kotiin!